Viime vuosien remontit ovat olleet suoranaista hienostelua uusimman, astetta roisimman projektin rinnalla. Kävin lopultakin varsinaisen navetan kimppuun. Se on ollut viimeiset viisi vuotta siinä jamassa, missä sen talokaupoissa saimme. Lehmät lähtivät navetasta 80-luvulla, mutta jättivät hajut. Ja vähän muutakin. Lattiat oli peitetty olkipaaleilla, heinällä, patjoilla, styroksilla ja karhuntaljalla ettei routa kurittaisi kylmilleen jäävän rakenuksen lattiaa ja perustuksia. Routavaurioiden takia sen kaiken poistaminen onkin arveluttanut, mutta pohdin, että Suomen täytyy olla täynnä kylmillään olevia navettarakennuksia, jotka ovat silti käyttökelpoisia.
Hitsi, ainoa otos tyhjennyksestä on epätarkka.
Niinpä viimeviikkojen vapaa-aika on kulunut tällaisissa, sananmukaisesti paskamaisissa puuhissa:
- navettaan kertyneen puutavaran ja muun siellä säilytetyn roinan kärräys muualle
- kymmenien tunkkaisten, osin pohjatsta homeisten olkipaalien ja muun rojun raijaus ulos navetasta
- ikkunoiden suojaksi naulattujen lautojen ja parren purku
- lehmänpaskanvärin (ja jäänteiden) kuuraus pois seinistä ja ovista
- lattiaan kintttantuneen lannan kaapiminen pois, harjausta ja imurointia
- lattioiden jynssäys, huuhtelu ja kuivatus
- halkeamien ja kolojen paikkaus laastilla ( tähän mennessä 5 säkkiä)
Mainittakoon, että käsittelyssä on toistaiseksi vasta yksi osa navettaa, toki isoin.
Tänään rikoin siipan laastinsekoitusvispilän. Se nyt vaan lähti käsistä sellaisella voimalla että johto kiertyi poikki. Ei tullut selkään taputuksia. Mutta myyräkuumetta en ole saanut. Vielä.
Appari. Josta ei ole mitään apua.
elamaonremontti 