Nokkoset ovat ihania, kun ne aikaisin keväällä puskevat esiin ja niistä saa tehtyä nokkospestoa. Ja munakasrullaa. Ja muhennosta. Vaan eivät ole enää, kun heiluvat toista metriä korkeina marjapensaiden ja orapihlaja-aidan välissä. Eilisessä sateessa, kun kurapuvussani palasin koiran kanssa metsälenkiltä, totesin asun olevan mitä parhain myös nokkosten riipimiseen. Done.
Se on valmis! Tai ainakin käyttökelpoinen. Ikkunoissa on kuulemma vielä säätämistä.
Navetanvintistä tuli sininen ihan vaan sen takia, että sen väriset matot sattuivat olemaan tyhjän panttina. Olivat vaan niin pitkät, että piti pätkiä ja solmia neljäksi. Ihan vaan noiden mattojen takia piti ostaa sinisiä tyynyä ja ihan vaan niiden takia viikonloppuna punkaharjulaisesta kirppikseltä tarttui matkaan sininen maljakko.
Meidän vanha ruokapöytä, anopin vanha laveri, vanhempien keittiöntuolit, kirpparilta pari samanlaista lisää, metsään hylätty kaapelikela.
Nyt vaan odotellaan sitä sinistä hetkeä, että sade häätää ruokailun pihalta katon alle. Vaikka kai täällä voisi istuskella poudallakin.
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, mutta jättävät myös paljon kertomatta: sen että suurin osa navetanvintistä on edelleen yhtä kaoottista puu- romu- ja huonekaluvarastoa sekä työtilaa. Öljyläiskiä ja maalitahroja. Jne.
Tästä alkoi seuraava projekti, naapurikunnan Metsänkylän Navetasta. Ja navetasta on kyse meilläkin, navetanvintin oleskelunurkkauksesta. Onhan siellä jo monet juhlat juhlittu, mutta tarkoituksena on tehdä astetta kodikkaampi nurkka syödä ja olla kesäisin, silloin kun se ei onnistu ulkona. Suomessa siis aika usein. Vuoden päivät odoteltiin, että sopivan kokoiset, hyväkuntoiset ikkunanpokat olisivat kävelleet vastaan, vaan eipä kävelleet. Metsänkylässä näille on varma apaja, joskaan ei ihan halpa.
Viime viikon iltapuhteet olivat tämän näköiset. Raaputusta ja maalausta. – Toi ei oo mitään hätäsen miehen hommaa, totesi siippa jossain vaiheessa, mutta onneksi siiklin varressa olikin hätänen emäntä. Tuli valmista.
Ja viikonloppuna repesi reiät seinään!
Viime syksynä rakennetun katetun terassin viimeistely odottaa vielä siipan inspiraatiota (ja se voi joskus kestää), mutta sitä odotellessa ehdin tilaamaan Pajalta säilytyspenkin. Nopeaa ja edullista mittatilaustyötä puusta, metallista ja tekstiileistä!
Meidän talous ryhtyi tunnollisesti vuoden vaihteessa startanneeseen muovin kierrätykseen, sillä seurauksella että roskisroskikseen ei kerry enää juuri mitään, mutta erilaisia keräysastioita täytyy olla entistä enemmän. Tyhjät pullot, lasi- ja metallijakeet muuttivat nyt kuistille, niin että sisällä vapautui lisää tilaa muoville.
Teini ehti hetimiten reklamoimaan asiasta, matka keittiöstä on kuulemma liian pitkä!
Meille sanottiin, että navetanylisille vievä silta kannattaa tervata kerran vuoteen, ja niin minä olen tottelevaisesti tehnyt. Pitkän poutaisen jakson päälle oli hyvä sää tehdä se taas. Mutta sen vertaa en ole neljään vuoteen oppinut, että muistaisin paljonko tervaa kuluu. Se loppui puolessavälissä.Tässä kuumuudessa, kun hiki virtaa napaan pienestäkin liikkeestä, kolmen kilometrin matka hakemaan lisää tuntui ylivoimaiselta sekin. Loppu silta jäi toiseen kertaan. Koskahan se tulee?
elamaonremontti 