Niin monta vuotta kuin pulloakin

Joulunodotus alkaa, kun glögit ja erityisesti Blossa, saapuvat tarjolle. En taatusti ole ainoa, joka kerää Loimun tai Blossan vuosiglögipulloja, mutta meillä pullot muistuttavat siitä, kuinka monta joulua olemme tässä talossa asuneet. Viides hämäläinen joulu tekee tuloaan.

Sitä en tiedä, mihin pullorivin jouluksi rakennan sitten kun ne eivät ei enää mahdu leivinuunin reunalle. Vai hermostunko jossain vaiheessa tyhjien pullojen säilömiseen 10 kuukautta vuodesta.

Lempeän lämpöisen ja kauniin syksyn jälkeen sääkin on kylmennyt sen verta, että kehtasi ensimmäiset glögit jo juodakin. On se hyvää.

 

Viimeinen silaus — elamaonremontti

Pihasaunan remontti taputeltiin tällä erää maaliin, kun maalasin eilen illalla pukuhuoneen rappauksen. Halkeillutta ja alas rapissutta rappausta tuli paikattua löylyhuoneen muuraus- ja rappaustöiden yhteydessä kahdella erivärisellä laastilla. Nyt seinä on ainakin samanvärinen, vaikkei järin sileäpintainen. Löyly- ja pukuhuoneen välissä on hauska ja käytännöllinen reikä, jota kautta kiuas puskee lämpöä myös pukuhuoneen puolelle. Koska saunamökki joka […]

via Viimeinen silaus — elamaonremontti

Viimeinen silaus

Pihasaunan remontti taputeltiin tällä erää maaliin, kun maalasin eilen illalla pukuhuoneen rappauksen. Halkeillutta ja alas rapissutta rappausta tuli paikattua löylyhuoneen muuraus- ja rappaustöiden yhteydessä kahdella erivärisellä laastilla. Nyt seinä on ainakin samanvärinen, vaikkei järin sileäpintainen.

Löyly- ja pukuhuoneen välissä on hauska ja käytännöllinen reikä, jota kautta kiuas puskee lämpöä myös pukuhuoneen puolelle.

Koska saunamökki joka tapauksessa tuli lämmitettyä maalaamista varten, tavallinen tiistai-ilta jalostui lempeäksi elämykseksi saunan ihanan kosteissa löylyissä.  Neljän vuoden jälkeen se on lopultakin totta, pihasauna on taas käytössä!

Kuningatar korituoli

Sain taloaan ylimääräisestä tyhjentävältä työkaveriltani kaksi vanhaa korituolia, hänen vanhempiensa peruja, vankityönä joskus tehtyjä. Aivan hurmaavat klassikot. Kumpaakin oli jouduttu paikkamaan narulla ja teipillä strategisessa paikassa käsinojan ja rungon liittymässä.

Noiden liittymien kimppuun kävin lauantaina huonekalujen kunnostuskurssilla, jossa jo kolmatta vuotta olen hionut ja hinkannut opettajan valvovan silmän alla milloin mitäkin. Hämeenlinnan Sampolassa, mistä tällä kertaa hain rottinkia tykötarpeiksi, jaksetaan palvella ystävällisesti meitä noviisejakin, joilla riittää verhoilua sun muuta kohtaan enemmän innostusta kuin osaamista.

Rottinginpunominen oli aika nastaa ensikertalaisellekin, tuolien kuningatarmaiset linjat ja klassiset muodot eheytyivät ennalleen. Toinen tuoleista pääsi paraatipaikalle uudelle kuistille. Harmi, että tältä erää kuistillaistuskeluilmat alkavat olla takanapäin.

Pihasaunaan?

Viime päivinä on ollut taas tarjolla astetta roisimpaa remonttia, kun pihasaunan laittaminen nytkähti eteenpäin monen kuukauden hiljaiselon jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

Tästä lähdettiin tammikuussa. Puhkiruostunut kertalämmitteinen kiuas ja huonossa hapessa oleva muuripata. Siippa kärräsi saunasta ulos molemmat, käytännössä kasan ruostunutta peltiä ja läjän tiiliä.

Siihen se sitten jäikin pitkäksi aikaa, kunnes kesän korvalla uudelle kiukaalle valettiin uusi pohja ja paikattiin seinää purkutiilillä. Tai siis siippa paikkasi.

Viime viikolla minäkin pääsin lempipuuhiini slammaamaan seinän valkoiseksi. Eilen uudesta kiukaasta poltettiin tehtaankäryt pihalla pois ja kiiltävä peli kannettiin sisään. Kun sen saisi vielä yhdistettyä hormiin.