Project Navetta: Kalkkivelliä seiniin

Project Navetta on edennyt seinien kalkkimaalaukseen. Sen verran minäkin kalkkimaalauksesta tiedän, että se velli, mitä on tavattu iät ja ajat lätkiä eläinsuojien seiniin on eri kamaa kuin peritrendikkäät ( ja kalliit) sisustuspuodeissa myytävät kalkkimaalipurkit. Naurakaa vain partaanne kaikki perinnemaalaajat, mutta noviisille ei ollut ihan helppo rasti selvittää, miten sitä velliä tehdään, eikä sitä kyllä tiedetä rautakaupoissakaan.

Kaikissa googlen löytämissä ohjeissa ( ja kirjoissa) kerrottiin, että ensin tehdään kalkkivettä seisottamalla kalkkitahnaa veden kanssa muutamia vuorokausia. Mutta mitä on kalkkitahna???  Onko se samaa kamaa kuin sammutettu kalkkijauhe vai ei?

Luotin hevosharrastajan kokemukseen: ”Ääää, ei se navetassa niin nöpönuukaa ole, kalkkia vaan veden sekaan ja seiniin.” Ostin siis sammutettua kalkkia,  ja ihan pikkasen, noin 40 kg, liikaa.

Tein minä sitä kalkkivettä kuitenkin – kalkkijauheesta oli se sitten oikeaa kamaa tai ei.  Itse maali tehtiin tuohon kalkkiveteen, jolla kasteltiin myös seinät ennen maalausta. Ohjeista luntatulla veden ja kalkin sekoitussuhteella tuli niin litkua kamaa, ettei seinään jäänyt kuin valumanoroja. Triplasti lisää kalkkia, niin johan alkoi sujumaan.

Onneksi luin, että kalkkimaali peittää vasta kuivuttuaan, muuten olisi itku tullut matkan varrella. Mutta miten se peittikin, häkellyttävän hyvin! Samaisissa ohjeissa varoiteltiin, ettei kalkkimaali sovi sementtipohjaisten laastien päälle. Aika näyttää miten käy, yhtään laastisäkkiä ei ollut tallella, että olisin nähnyt millä kamalla olen seinät paikannut.

Laiskuus kostautui; ajattelin ettei navetassa mikään muukaan ole niin nöpönuukaa, enkä suojannut lattioita, jotka ovat nyt kirjavana kalkkivesivalumista ja maalinroiskeista.

 

Rosvopaistinpaistokammio

Viimeviikkojen navetan raivauksessa syntyi sellainen läjä roisia ja naulaista puutavaraa, joita ei saunapuiksi viitsi siivota, että oli hyvä syy sytyttää rosvopaistinpaistokammio.

Kummallinen kammio syntyi vanhasta perunakellarinsuusta. Kun talon vierusta joitakin vuosia sitten kaivettiin auki, kaivuri pukkasi seinästä irti betonisen perunankellarinsuun, mitä kautta on aikanaan sato kipattu suoraan kellarin laareihin. Se oli turha ja rautakansineen ruma. Pirun painava betonimöhkäle oli ongelmallinen hävitettävä ja silloin tuntui nerokkaalta idealta kaivaa se maahan rosvopaistin tekoa varten.

Punajuuret matkalla maan alle.

Ainakin homma toimii; kivillä täytetyn betonireunuksen päälllä pidetään tulta nelisen tuntia, sitten kiviä siirrellään sen verran, että lihakäärö kääreineen ja kyytiläisineen mahtuu sisään. Kansi pannaan kiinni ja annetaan hautua toiset neljä tuntia.

Ei mitään hätäisen kokin hommaa. Mutta hyvää. Possunniskaa. Punajuuria ja porkkanoita rosmariinin kera. Kera suppilovahverokastikkeen.Tuolla alla on meidän päivällinen.